Olen pian 60-vuotias ja siksi jatkan tässä blogissa aikaisempia matkajulkaisujani, jotka loppuivat koronan myötä. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni ja jatkaakseni tietoa.
Olemme aiemmin aikuisten poikieni kanssa matkustaneet yhdessä Kööpenhaminaan (2023) sekä Sloveniaan ja Italiaan (2024). Syyslomalla 2026 lähdimme Albaniaan ja Pohjois-Makedoniaan, koska Albania on ollut viime aikoina esillä.
Saavuimme yöllä Riikan kautta Tiranaan myöhässä, kun kone ei meinannut päästä laskeutumaan sankan sumun takia. Kävelimme pihan yli Best Western -lentokenttähotelliin, jossa meitä odotti iso perhehuone. Aamiainen oli hyvä, mutta kylpyhuoneen kaadot eivät toimineet.
Aamulla noudimme vuokra-auton ja lähdimme kohti Pohjois-Makedoniaa. Liikenne oli vilkasta, ja Suomen liikennekulttuurin säännöt eivät päteneet. Keskimmäinen poikani oli kuskina koko matkan, ja oli tärkeää ajaa johdonmukaisesti.
Tie oli huimaavan vuoristoinen, ja matkalla oli tietöitä. Uusia tunneleita ja monikaistaisia teitä oli tekeillä. Lounasaikaan työntekijät ottivat torkut maassa maaten.
Rajaa varten tarvittiin passit ja Green Card autolle ja sen matkustajille. Ajoimme Ohridin kaupunkiin, joka on Unescon maailmanperintökohde. Siellä söimme maukkaan, paikallisen ja edullisen lounaan ja kävelimme vanhassa kaupungissa.
Majoituksemme oli huoneisto Ohrid-järven rannalla. Hintaan kuului puolihoito, ja olimme todella kylläisiä runsaiden tarjoilujen jälkeen. Pohjois-Makedoniassa sai polttaa sisätiloissa. Tapasimme hurmaavan koiranpennun, joka olisi tehnyt mieli ottaa mukaan. Järvi oli kaunis ja ilmeikäs väriä vaihtaessaan.
Tukevan aamiaisen jälkeen palasimme Albanian puolelle, ja kohteena oli jälleen Unescon maailmanperintökohde, vanha Beratin kaupunki. Se on vuoren rinteillä, ja sitä kutsutaan tuhannen ikkunan kaupungiksi, eikä suotta.
Hotelli ei ollut esteetön. Oli kiipeäminen sinne, mutta rakennus oli vanha ja ihailimme puusta tehtyä barokkikattoa huoneessa. Pojat jaksoivat kiivetä ylös vuoren huipulla sijaitsevaan linnoitukseen. Söimme illallista Beratin kattojen yllä.
Kissoja oli kaikkialla.
Yöllä soi minareeteista rukousten resitatiivejä ja koirat haukkuivat. Tuntuu että sekä kristityt että muslimit elävät Albaniassa rauhanomaisesti rinnakkain. Yllä olevia vanhoja kirkkoja oli monessa paikkaa. Aamiainen oli herkullinen.
Matka Sarendën rantakaupunkiin oli vuoristoinen. Juuri vuorien takia Albania on pysynyt monesti itsenäisenä. Vanhoja bunkkereita oli nähtävissä kyllä.
Sarendë oli aurinkoinen ja mäkinen. Meri kimmelsi, ja se oli vielä lämmin uida. Vastarannalla näkyi Korfun saari ja Kreikka.
Valitettavasti Albaniassa oli monta kertaa roskaista ja viimeistelemätöntä. Maisemointiin ja kierrätykseen ei ole panostettu.
Ilta oli kaunis, ja kalaravintola tarjosi parastaan. Päälle söimme italialaiset jäätelöt, ja uni maistui.
Viimeisenä päivänä suuntasimme takaisin Tiranaan ja lounastimme rannalla Durresissa. Tiranassa nautimme kunnon kahvitarjoilut.
Tiranassa oli selvästi vauraampaa, vaikka monesti ympäristö oli rapistunutta.
Vierailu jäi mellakoiden takia lyhyeksi. Maassa on ollut pitkään korruptiota, mutta opiskelijat hermostuivat siitä, että Trumpin vävy ja tytär suunnnitteluvat matkailukohdetta saarelle, jossa pesivät suojellut flamingot. Tilanne alkoi olla uhkaava, kun mielenosoittajat lähestyvät rintamassa ja kaduilla oli rikottuja mainostauluja, roskiksia, pysäkkejä ja pommit paukkuivat ja savusivat.
Pakenimme ostoskeskukseen, jossa ei ollut mitään mielekästä ostettavaa. Päädyimme ekofarmille illalliselle, ja ruoka oli tuoretta. Kotiin lähdimme yötä vasten, onneksi ei ollut töitä seuraavana päivänä.
Vastaa